Koiran ajatuksia ;)

Aamu oli sumuinen. Pihan nurmikko oli märkää yökasteesta lähtiessäni koiran kanssa lenkille. Kasvustoon tiivistyneestä kosteudesta johtuen hämähäkkien verkot näkyivät selvästi. Tien varren heinikon, metsän varvikon ja puiden oksiston asujaimisto oli runsas. Risukasoihin ja puiden taimiin kudotut kerrostalot muodostivat metsän aluskasvillisuuteen hämähäkkien kyliä, joita metsä oli täynnä. En uskaltanut poiketa polulta, etten olisi rikkonut näitä taitavasti kudottuja rakennelmia, joita oli joka paikassa polun vierellä.

Metsässä kulkija näkee todellisuudessa vain pienen osan siitä, mitä metsä kätkee sisäänsä. Vaikka kuljen metsässä päivittäin, löydän sieltä melkein joka kerta jotakin, mitä en ole aikaisemmin huomannut. Keskittyminen hetkeen lienee se juttu, jonka lapset ja eläimet osaavat. Ehkä me aikuiset olemme sen jossain vaiheessa unohtaneet… Sen taidon voi kuitenkin opetella uudestaan.

Loppukesän aurinko lämmitti vielä terassin pöydän ääressä istujia. Keskustelimme fiksumman puoliskoni kanssa päiväkahvin lomassa jälleen kerran koiran ajatuksenjuoksusta. Vajaan puolen vuoden ikäinen koiranpentumme makasi jaloissamme silmät kiinni kuunnellen kuitenkin korvat pystyssä ympäristön ääniä. ”Eläin ei ajattele niin kuin ihminen” on lausahdus, jonka olen kuullut ja sanonut myös itse lapsilleni heidän ollessaan pieniä.

Mitenkähän lie? Entä, jos koira onkin ihmistä fiksumpi ja nauraa luomakunnan kruunulle iloisesti sen selän takana?

Ihminen hankkii itselleen koiran joko seuraksi, talon vahdiksi tai harrastustoimintaan. On melko yleistä, että koirat leikkivät palloilla – palloa heitetään ja koira noutaa sen. Tavoitteena on, että koira tuo ja luovuttaa pallon heittäjälle sekä odottaa, kun pallo heitetään uudelleen. Niin ihminen sen yleensä ajattelee. Entä jos koira ei ymmärrä, miksi se pallo pitää tuoda sille ihmiselle, joka ei kuitenkaan halua sitä, vaan heittää sen jälleen pois. Niinpä omaehtoinen koira ei välttämättä anna palloa takaisin, koska eihän koko asiassa ole mitään järkeä.

Toinen asia on kepit, joiden kanssa ihminen toimii samalla tavalla – keppi heitetään ja koiraa käskytetään: Nouda! Tuo! Koira saattaa tuoda kepin kerran tai pari, kunnes se luopuu koko touhusta pitäen sitä järjettömänä. Sen mielestä keppi on pureskelemista varten. Se voi olla kova tai pehmeä – tarkoituksen ja mieltymyksen mukaan. Niinpä koira piilottaa keppinsä, ettei ihminen pääse heittelemään niitä pitkin pihaa.

Metsälenkillä koira tekee hienoja löytöjä. Toinen toistaan upeammat kepit odottavat polun varressa ja, kun koira löytää mieleisensä kepin, se kuljettaa sitä hampaissaan, joskus kotiin asti. Hyvä koira! Hieno keppi! Ihminen kehuu taas ja ottaa kepin koiran suusta… ja heittää sen. Koira hakee kepin ja jatkaa matkaa, kunnes ihminen ottaa sen taas ja heittää. Sama toistuu lenkin loppuun asti, jos koira ei jätä löytämäänsä aarretta polun viereen – turvaan ihmiseltä. Jos tuo ihminen, jota isännäksi tai emännäksi kutsutaan, ymmärtäisi pysähtyä edes hetkeksi polun varteen katselemaan maisemia, niin koira voisi pureskella keppiä ja testata, olisiko se pihaan tuomisen arvoinen… Mutta ei – ihminen suuressa viisaudessaan vain heittelee tuota aarretta.

Istu! Anna tassua! Ihmisen keksimiä juttuja, joilla se hauskuttaa itseään. Kukaan ei kuitenkaan kysy, onko koiralla hauskaa….Hohhoijaa – tätä koiran elämää.

Olemme puoliskoni kanssa nähtävästi onnistuneet hankkimaan koiran, jolla on oma tahto ja itsepäinen luonne. Se rakastaa kuitenkin varauksettomasti ja pennun innolla perheen jäseniään – mutta myös kaikkia marjastajia, sienestäjiä ja koiran ulkoiluttajia, joita lähimetsässämme liikkuu. Se rakastaa metsälenkkejä sekä kaikkia polun varren keppejä ja kiviä (mitä isompia, sen parempia). Se rakastaa mustikoita, metsämansikoita, vadelmia ja jopa puolukoita – siis täydellinen marjastuskaveri, sillä se osaa syödä marjoja puskasta itse. Mutta jos marjastaja ei pidä varaansa, se vie myös ämpärin. Niin kävi reippaammalle puoliskolleni marjametsässä – pentu tosin luovutti sen takaisin, sillä ämpäriä ei ole muotoiltu ergonomisesti koiran kannettavaksi.

Mukavaa marjastusta ja sienestystä... Mennään metsään – hirvikärpäsistä huolimatta 😊🌲

Odotan tässä sinua... Lopeta jo kuvaaminen ja jatketaan matkaa 😏