Kirjan kanssa...
Luulen jalkojeni juurtuneen kirjoituspöydän eteen (kirjoitan seisaaltaan) ja sormieni sammaloituneen tietokoneen näppäimille. Koko sateisen kesän ja alkaneen syksyn olen oikolukenut julkaisemiani Pirre-kirjoja. Miksi ihmeessä? Noin puoli vuotta sitten aloin leikkiä ajatuksella julkaista Pirret kovakantisina. Kypsyttelin ajatusta kevääseen ja tein lopullisen päätöksen löydettyäni tyttäreni hyllystä viimeisimmän eli viidennen Pirren kannet hiirenkorvilla repussa kuljetuksen jäljiltä. Suunnittelin kannet uudelleen. Pidin peruskuvat kutakuinkin ennallaan, mutta toin niihin lisää tarinan elementtejä. Ajatukseni oli alun perin kysyä menneiltä vuosilta tuttua graafikkoa joko antamaan vinkkejä kansien suunnitteluun tai jopa suunnittelemaan kannet kokonaan uudelleen. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan saanut tuulta siipiensä alle syystä, jota en vieläkään tiedä – ehkä sitä ei ollut tarkoitettu onnistumaan. (Mahtoikohan aktiivinen kotitonttumme olla tässäkin asiassa taustavaikuttajana.) To