Kirjan kanssa...

Luulen jalkojeni juurtuneen kirjoituspöydän eteen (kirjoitan seisaaltaan) ja sormieni sammaloituneen tietokoneen näppäimille. Koko sateisen kesän ja alkaneen syksyn olen oikolukenut julkaisemiani Pirre-kirjoja. Miksi ihmeessä?

Noin puoli vuotta sitten aloin leikkiä ajatuksella julkaista Pirret kovakantisina. Kypsyttelin ajatusta kevääseen ja tein lopullisen päätöksen löydettyäni tyttäreni hyllystä viimeisimmän eli viidennen Pirren kannet hiirenkorvilla repussa kuljetuksen jäljiltä.

Suunnittelin kannet uudelleen. Pidin peruskuvat kutakuinkin ennallaan, mutta toin niihin lisää tarinan elementtejä. Ajatukseni oli alun perin kysyä menneiltä vuosilta tuttua graafikkoa joko antamaan vinkkejä kansien suunnitteluun tai jopa suunnittelemaan kannet kokonaan uudelleen. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan saanut tuulta siipiensä alle syystä, jota en vieläkään tiedä – ehkä sitä ei ollut tarkoitettu onnistumaan. (Mahtoikohan aktiivinen kotitonttumme olla tässäkin asiassa taustavaikuttajana.) Toteutin siis kannet omin voimin.

Taitoin sisällön uudelleen ja vaihdon myös fonttia. Fontin vaihtaminen toi tekstin pituuteen jopa useita kymmeniä sivuja lisää. Laskeakseni sivumäärän vähintään entiseen lisäkustannusten välttämiseksi oikoluin jokaisen osan jokaisen sivun uudelleen useita kertoja – tuhansia sivuja. Tiivistin tekstiä poistamalla mielestäni turhia ja juonen kannalta merkityksettömiä sanoja, lauseita ja  johtolauseita sekä muutin sanajärjestyksiä. Jokaisella lukukerralla löysin vähintään jonkun sanavalinnan tai sanajärjestyksen, joka ei siinä hetkessä tuntunut oikealta. Siinä vaiheessa, kun korjasin sanajärjestystä, jonka olin korjannut jo edellisellä lukukerralla (nyt sellaiseksi, joka se oli ollut ennen edellistä korjausta), päätin lähettää tekstin painoon.

Viidestä Pirrestä neljä on nyt uusiutunut. Oikoluku kannatti. Kirjan juoni ja rakenne eivät muuttuneet – tarina ja sisällysluettelo pysyivät samoina. Tekstistä tuli (ainakin omasta mielestäni) aikaisempaa sujuvampaa. Kansiinkin olen tyytyväinen. Toivon myös lukijoiden pitävän uudistuneesta Pirrestä.

Viimeinen eli viides ja paksuin Pirre on parhaillaan työn alla eikä ajatuksiini mahdu nyt juuri muuta. Tavoitteeni on saada se painoon viimeistään lokakuun alkupuolella, minkä vuoksi Arvaamattomat ajatukset jäävät tauolle. Tämä siksi, että ajatukseni eivät tällä hetkellä ole kovinkaan arvaamattomia, vaan hyvin ennalta arvattuja (Pirre, Pirre…). Teen, luen, katselen kävelen, keskustelen… Mutta kaikkina tyhjinä hetkinäni silmät, sormet ja mieli työstävät viidettä Pirreä. (Se kesken oleva kuudeskin odottaa kirjoittajaa.) Tämäkin kirjoitus käsittelee kirjoittamista (huh huh).

Virikkeellistä syksyä!

Tavataan lokakuun alussa – toivottavasti uusin ja virkein mielin ja ajatuksin 😊👍

Syksyn värejä 💛