Arvaamattomia ajatuksia

Kävin 1990-luvun alkupuolella ystävättäreni yllyttämänä ennustajalla. Tuosta ennustuksesta jäi mieleeni ainoastaan se, että hänen mukaansa synnytän kolme lasta, joista yksi on taiteellinen, yksi kullanmuru ja yksi menee vaikka läpi harmaan kiven, on siis härkäpäinen. Näinhän siinä kävi, kun jäljelle päin ajattelee – ja vielä tuossa samaisessa järjestyksessä. Vanhin lapsistamme – puhun meidän lapsistamme, sillä ovathan he miehenikin eivätkä vain minun… tai oikeastaan he eivät ole enää meidänkään, sillä he ovat jo täysi-ikäisiä, mutteivät kuitenkaan ihan vielä aikuisia… minun mielestäni. No, siis vanhin vesa on selvästi taiteellisin. Hän on valinnut musiikin alakseen ja luonnekin täsmää määritelmään. Hän lentää välillä sfääreissä ja tulee sieltä kolinalla alas, ahdistuu ja rypee itsesäälissä ryhdistäytyäkseen jälleen, jotta voisi taas lentää sfääreihin. Välillä tämä kierto käydään vuorokausittain ja välillä siihen menee muutamasta päivästä viikkoon tai kuukauteen. Seuraava kand

Elämä ilman villasukkia on talvella miltei mahdotonta. Niinpä omistankin niitä lähes parikymmentä paria – erivärisiä ja -vahvuisia sekä eripituisella varrella varustettuja. Äitini on pääasiallinen perheeni villasukkavarustaja, kuten myös sisarusteni perheiden. On aina yhtä jännittävää nähdä, minkä väriset sukat saan tänä jouluna. Syksyllä uusien villalankojen kotiuduttua kauppoihin pongasin paikallisesta marketista Novitan 7 veljestä Raita-lankojen useat eri värivaihtoehdot ja ostin niitä useampia keriä. Raita onkin mainio lanka, jos inhoaa langanvaihdossa tulevia langanpätkiä sekä niiden päättelyä, kuten allekirjoittanut tekee. Halusin varren raitojen kulkevan pystysuunnassa, minkä vuoksi kehitin oman mallin, jonka ohjeen jaan nyt kaikille halukkaille kokeilijoille. Varsi on toteutettu aina oikein neuloen ja samaa mallineuletta on käytetty myös kantapäässä, joka on tehty lyhennetyin kerroksi – siinä ei siis ole kavennettu silmukoita. Nopea neuloja ehtii vielä neuloa sellaise

Jaan käyttämäni smoothie-reseptin, sillä mielestäni se on hyvä ja piristävä perusohje käytettäväksi ympäri vuoden. Lisäksi siinä on kuituja, vitamiineja sekä proteiineja. Sen voi nauttia aamu- tai välipalaksi ja  esimerkiksi täysjyväleivän  kanssa kiireinen saa siitä pienen aterian. Antamani ohje on kolmelle hengelle (n. 1,5 litraa) ja teen sen yleensä kannuun, josta sitä on helppo kaataa lasiin tai mukiin. Ohje menee kutakuinkin näin (soveltaminen on sallittua ja miltei suotavaa): 1 dl kaurahiutaleita (itse käytän pika- ja luomukaurahiutaleita) n. 1 dl mustikoita (pakaste) n. 1 dl puolukoita (pakaste) n. 1 dl mansikoita (pakaste) 2-3 banaania (määrä riippuu koosta) 2 prk rahkaa (esim. Valion Pro Vaniljarahkaa, maustettu) maitoa tai maitoa + luonnonjogurttia Kannu täytetään lopuksi maidolla ja seos hienonnetaan sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos smoothie tuntuu liian paksulta juotavaksi, sen voi ohentaa sopivaksi maidolla. Maidottomassa versiossa rahka kor

Älä lupaa, jos et voi pitää lupaustasi. Näin minulle (ja varmasti myös monelle muulle) opetettiin jo lapsena. Niinpä. En ole pystynyt pitämään lupaustani kirjoittaa edes viikoittain blogiini, joka on ihan alkutekijöissään. Joskus asiat on kuitenkin laitettava tärkeysjärjestykseen ja hoidettava ensin ne pakolliset, minkä jälkeen vuorossa ovat sitten vapaaehtoiset asiat. Maailma ei kaadu yhteen blogiin, mutta on asioita, jotka on hoidettava ajallaan, ja lupauksia, joita ei voi pettää. Jokainen järjestää itse elämänsä ja laittaa asiansa tärkeysjärjestykseen, mutta kun on kyse yhteisten asioiden hoitamisesta, on lupausten pitäminen ja toden puhuminen mielestäni sitäkin tärkeämpää. Jos sorruin tässä lyhyessä tekstin pätkässä neuvomiseen, suotakoon se anteeksi tai kuten viimeisen viikon aikana olen lukenut ja kuullut sanottavan – sori siitä! Vielä asiasta kuudenteen – ulkona on navakka tuuli, joka tuulettaa mukavasti ajatuksia. Hyvää tuulispäivää itse kullekin J

Aikaa on kulunut enemmän kuin tuo lupaamani viikko enkä ole kirjaintakaan saanut aikaiseksi – tähän blogiin ainakaan. Aika on kummallista. Se valuu ulottumattomiin ja ennen kuin huomaatkaan, on mennyt viikko ja toinenkin. Voit vain ihmetellä, minne ne viikot katosivat ja mitä sait aikaiseksi. Onko ihmisen pakko saada jotain aikaan? Kuka niin käskee tai missä niin lukee? Oma ikäpolveni ja monet sitä aikaisemmat sukupolvet on kasvatettu kuitenkin niin, että joutenolo ei ole kunniaksi – ihmisen  täytyy tehdä  jotain  oikeuttaakseen olemassaolonsa. Jatkuva suorittaminen syö kuitenkin luovuutta. Kävely metsässä tai hetki lempituolissa kahvi- tai teemukin kanssa siivittää ajatukset  lentoon   ihan eri tavalla kuin pakolla tekeminen. Itse olen sitä jo jonkin aikaa harjoitellut ja voin todeta, että toimii. On myös todettu, että ylitöissä työteho laskee, puhumattakaan yöneuvotteluista. Ehkä pieni tai vähän isompi luova tauko tuottaisi myös valtakunnan ja miksei kansainväliselläki

Suunnittelin blogin perustamista monta vuotta ja tässä sitä nyt ollaan. En ole koskaan ollut eturivissä ottamassa vastaan kehityksen mukanaan tuomia apuvälineitä, lukuunottamatta nettipankkia. Facebookiin en ole vielä mennyt, vaikka siellä on jo kovin moni minunkin ikätovereistani. Suomalaisella itsepäisyydellä olen  sitä   kuitenkin vielä vastustanut. Twitteriä en myöskään harrasta. Marjanpoimurinkin ostin vasta tänä kesänä metsien notkuessa mustikkaa niin runsaina, ettei siellä voinut kulkea ilman poimuria ja ämpäriä tuntematta pientä omantunnon pistosta sisimmässään. Blogiani seuraavat pääsevät kurkistamaan keskiuusmaalaisen luonnonvara-, kasvatus- ja käsityöalan koulutuksen omaavan kirjailijan ajatusmaailmaan. Kirjoittelen blogissani, jos en ihan päivittäin niin viikoittain, ajatuksiani elämästä sekä havaintojani suomalaisessa yhteiskunnassa vellovista asioista luontoon ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyviin asioihin. Blogistani voi lukea myös aikuistuvien n