Kesäaikaan siirtyminen

Olen henkilökohtaisesti luullut aina, että kesäaikaan siirtymiseen on joskus ollut taloudellisia perusteita. Luettuani Helsingin Sanomien aihetta käsittelevän jutun (HS 29.10.2016, Ville Similä) ymmärsin, ettei näin ole.

Tästä kirjoituksesta tulikin yllä mainittua kirjoitusta referoiva historiallinen katsaus kesäaikaan siirtymisestä, mutta nyt tiedämme, mihin tämä pakon sanelema toimenpide perustuu.

Kaikki alkoi uusseelantilaisesta postimies Hudsonista, joka keräili päiväperhosia. Hän oli tiettävästi ensimmäinen, joka esitti vakavissaan, että eri vuodenaikoina täytyisi olla eri kellonajat. Hänen mielestään kelloa olisi siirrettävä kesäisin  kahdella tunnilla eteenpäin, jotta postimiehen työ ei haittaisi harrastusta. Tämä tapahtui vuonna 1895. Asia hautautui, mutta ajatus jäi itämään.

Britanniassa pidettiin valoisista kesäilloista ja ehdotuksen kesäiltojen pidentämisestä kellonaikaa siirtämällä toi parlamenttiin William Willett vuonna 1908. Sitä kannattivat tuolloin mm. 35-vuotias Winston Churchill sekä Sherlock Holmes -kirjoistaan tunnetuksi tullut kirjailija Arthur Conan Doyle. Asian toteutus siirtyi kuitenkin ensimmäisen maailmansodan aikaan. Tällöin (1916) Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä. Sodan jälkeen Saksa ja Ranska palasivat kuitenkin normaaliin aikaan.

Suomessa keskustelu asiasta virisi 1930-luvulla Keskuskauppakamarin toimesta. Tuolloin kellonajan siirtämistä perusteltiin elinkeinoelämän tarpeilla. Siirtyminen kesäaikaan toteutettiin kuitenkin vasta vuonna 1942, mutta maanviljelijöiden ankaran vastustuksen vuoksi seuraavana vuonna kellonaikaa ei enää siirretty. Luonto toimii auringon mukaan eikä se ymmärrä kesä- ja talviaikaa, minkä vuoksi maataloudessa kellojen siirtämisestä keväisin oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Öljykriisi 1970-luvun puolivälissä viritti jälleen keskustelun kellonajan siirtämisestä tunnilla eteenpäin ja vuonna 1979 12 eurooppalaista valtiota toteutti lopulta kesäaikaan siirtymisen. Myös Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta olivat mukana tässä joukossa. Seuraavana vuonna Suomi seurasi niiden esimerkkiä kuultuaan Neuvostoliiton suunnitelmista liittyä myös kellonajan siirtelijöihin. Niinpä marraskuussa 1980 Urho Kekkosen esittelyssä oli asetus kesäaikaan siirtymisestä ja 29. päivä maaliskuuta vuonna 1981 Suomessakin siirryttiin kesäaikaan. Taloudellinen hyöty tunnin siirrosta jäi kuitenkin pieneksi ja myöhemmin siitä todettiin olevan enemmän kustannuksia kuin säästöjä. Päätös siitä oli kuitenkin tehty eikä sitä enää peruttu.

Nykyään kelloa käännellään keväisin 70 eri maassa – noin 1,5 miljardia ihmistä siirtää keväisin ja syksyisin kellonaikaa edestakaisin. EU-direktiivin (2000/84/EY) mukaan kaikkien jäsenmaiden on siirryttävä kesäaikaan samanaikaisesti, mutta syitä tähän ei direktiivissä mainita. Vuonna 2015, kun asiasta keskusteltiin EU-parlamentissa, komission edustaja ei osannut perustella asiaa millään tavalla.

Kellojen siirtämisen haittavaikutukset ovat mittavampia kuin hyödyt. Itse asiassa en ole keksinyt kellojen siirtämiselle yhtään hyödyllistä vaikutusta, sillä valoisan ajan lisääntyminen täällä Pohjolassa on huono peruste. Kesäillat ovat valoisia ilman kellonajan siirtämistäkin. Keväisin ajan muutos tunnilla heikentää unta, mikä näkyy konkreettisesti myös tilastoissa (mielenterveys, sydänkohtaukset ja liikenne).

Kesäajasta poistuminen lopullisesti ei kuitenkaan onnistu kansallisella päätöksellä, vaan asiasta täytyy päättää yhteisesti EU:ssa. Suomalaisista eurokansanedustajista 10 edustajaa 13:sta on kesäaikaan siirtymistä vastaan. Ehkä meillä normaaliajan puolustajilla on vielä toivoa :)

Valoisaa kesäaikaa :)

Suomessa riittää kesäisin valoa :)