Arvaamattomia ajatuksia

  Keväällä koronapeli ja Corona-olut olivat vielä aivan kelpo läppiä. Nyt vaihdan kuitenkin kanavaa saman tien, jos uutisissa vain mainitaankin sana korona. Ärsyttää. Influenssa on kadonnut mystisesti ja syysflunssakin kärsinyt inflaation. Jokainen yskäisy, aivastus ja aamukäheys tulkitaan koronaksi, ja tällöin ainoa oikea suunta on kohti koronatestiä. Ihmiset pelkäävät, kulkevat kuonokopat suun edessä ja hengittävät jo kerran hengitettyä hiilidioksidipitoista ilmaa. Kasvomaskit eivät kuitenkaan suojaa viruksilta. Kausi-influenssakin saattaa olla hengenvaarallinen perussairaille, vanhuksille ja vauvaikäisille, mutta se vie palstatilaa vain murto-osan verrattuna tähän, jo yli puoli vuotta otsikoissa viihtyneeseen virukseen. (Kyllä se mahtaa nauraa meille.)       Tärkeintä on kuitenkin miettiä, miten jokainen voi itse nostaa vastustuskykyään. Erilaisia taudinaiheuttajia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Lääkkeet ovat vain keino lievittää oireita, mutta tartuntoja ne eivät poista. Roko

Viime viikolla saatiin sadetta runsain mitoin, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Rankimman sateen aikana jopa koiramme pyörähti talon nurkalta takaisin portaille eikä suostunut tulemaan kanssani pihalle. Olenkin usein miettinyt, mihin puhe koiranilmasta perustuu.      Huomaan kompastuvani jälleen sanontoihin. Kissanpäivät on looginen ilmaisu, sillä yleensä kissat nauttivat olostaan ja tekevät ihmisestä palvelijansa. Pyörii kuin puolukka pillussa sekä ajaa pillurallia vaikuttavat sen sijaan hiukan (tai itse asiassa paljon) asenteellisilta. Pyöriikö se puolukka lopultakaan siellä pillussa? Sanonta on mielestäni kaukaa haettu. Puolukka pyörii huomattavasti paremmin pöydällä tai lautasella kuin naisen sukuelimissä. Nuoruudessani nuoret miehet ajoivat usein kylillä pillurallia , joten tälle ilmiölle huomattavasti kuvaavampi sana olisi ollut kyrpäkierros . Tuskastuessaan tulee joskus huudahdettua, että Voi helevetin kuustoista! Nimenomaan helevetti leveästi ylimääräisellä e:llä. Sillä t

Kävelin pari päivää sitten tapani mukaan koiramme kanssa samaa aamulenkkiä kuin olen kävellyt jo usean vuoden ajan. Alkuviikon runsaan sateen jälkeen kaikki oli jälleen vihreää ja ilma raikasta hengittää. Havahduin räsähdykseen, minkä jälkeen huomasinkin polun vieressä hakkuutyömaan merkin. En olisi koskaan uskonut, että kaatuvan puun ääni tekisi niin pahaa kuin se nyt teki. Tunsin surua puiden sekä niissä pesivien lintujen ja muiden eliöiden puolesta. Uljaasti taivasta kohti kurkottavat männyt ja kuuset saivat väistyä moton tieltä. Se murskasi alleen myös kaikki pienemmät puut ja taimet, puhumattakaan mustikan ja puolukan varvuista. Olin tarkastellut kesän edetessä polun vieren kasvustoa ja huomannut tyytyväisenä, että loppukesästä marjaämpärin voisi jälleen täyttää lähimetsän marjoilla edellisen, huonon marjavuoden jälkeen. Nyt siitä on kuitenkin turha haaveilla.      Samana päivänä naapurimme päätti luopua tonttiimme rajautuvasta, vankasta kuusikosta. Moton toimesta kuuset lakosivat