Arvaamattomia ajatuksia

Juhannus tuli ja meni. Päivä alkaa jo lyhentyä - syksyä kohti mennään. Jouluihmiset alkavat vähitellen suunnitella tulevaa joulua… Kuulostaako kamalalta? Varmaan, sillä monella on vielä kesäloma pitämättä. Oikeastaan kesä alkaa olla parhaimmillaan: koronarajoitukset helpottavat, ja helteet hellivät (kurittavat) Suomen niemeä. Itse tosin toivoisin välillä sadetta tähän painostavaan kuumuuteen, sillä tälle pohjoisen ihmiselle riittäisi vähempikin lämpö. Luontokin kiittäisi. Säästä on kuitenkin turha valittaa. Siihen emme voi vaikuttaa, mutta oloaan voi helpottaa omalla asenteella. Ei lämmin luita riko, sanoi mummuni, ja  fiksusti  sanoikin. Muistellaan sitten talvella haikeina kesän lämpimiä kelejä, kun pakkanen paukkuu nurkissa ja varpaita paleltaa. Keskikesän ajanvietteeksi tarjoan teille kolmiosaisen kesänovellin, joka alkaa kuvan alta. Tarina kertoo Ainosta, joka tapaa erikoisen juhannusheilan. Juhannusruusut kukkivat kerrankin juhannuksena. Juhannusheila (1/4)   Kevyt tuuli heilutti

Useat ihmiset ovat joutuneet muuttamaan kesän lomasuunnitelmiaan matkustusrajoitusten vuoksi. Ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaan matkailu nostaa nyt päätään, mikä auttanee kuluneen kevään rajoituksista kärsineitä matkailu- ja ravintola-alan yrittäjiä.      Ystäväni harmitteli jokakesäisen lomamatkansa peruuntumista, minkä myötä ajauduin muistelemaan perheeni matkoihin liittyviä yhteensattumia. Lanzaroten matkallemme loppuvuodesta 2005 osui Delta-myrsky, Egyptissä ehdimme käydä syksyllä 2010 juuri ennen arabimaiden kansannousuja, ja pian Kosin matkamme jälkeen sinne vyöryi runsaslukuinen pakolaisaalto. Norjan Mo i Ranassa puolestaan menehtyi suomalaisen sukellusseurueen kaksi jäsentä. Keskustelumme päätteeksi ystäväni kysäisi puolihuolimattomasti, lähtisinkö hänen seurakseen Rhodokselle, jos hän matkustaisi sinne loppukesästä. Katsahdin häneen ja huomautin, että jos hän tahtoo käydä samassa kohteessa tulevinakin vuosina, olisi parempi, etten tulisi hänen matkaseurakseen. Fluorihamm

Alkavan kesän lämpö vie ajatukset väistämättä uimiseen ja sen suomaan virkistymiseen. Viime syksynä joko minä tai parempi puoliskoni, vai oliko se peräti joku jälkikasvustamme, heitti puolihuolimattomasti ajatuksen uima-altaasta pihallamme. Taloutemme liittyminen kuluvan vuoden aikana kunnalliseen vesi- ja viemäröintiverkostoon tulisi joka tapauksessa myllertämään pihamme melko perusteellisesti, joten uima-altaan laittaminen samassa rytäkässä ei tuntuisi missään (paitsi pankkitilillämme).                       Allas upotettiin maahan syksyllä, mutta sen ympäristö jäi keskeneräiseksi kolean ja sateisen syksyn vuoksi. Niinpä parempi puoliskoni on ahkeroinut toukokuun viikot uima-altaan ja sitä ympäröivän terassin kimpussa, ja työ jatkuu. Päivät ovat venyneet pitkiksi, mitä eräs tilanne viime viikonlopulta hyvin kuvastaa. Mentyäni nukkumaan puolisoni jäi vielä pesemään hampaitaan. Jonkin ajan päästä säpsähdin hereille ja katsoin kelloa – hampaidenpesu oli jatkunut jo yli puoli tuntia.