Heijastimista...
Maassa on jälleen ohut kerros valaisevaa lunta, mutta menneinä viikkoina lämmin ja sateinen sää teki maiseman pimeäksi. Vallitsi jokavuotinen eteläsuomalainen kaamos, joka on monin verroin pohjoisen kaamosta pimeämpi, sillä märkä maa imee kaiken valon eikä päivälläkään näe ilman valoja. Joitakin se masentaa, mutta joillekin se antaa hyvän syyn sytyttää kynttilät jo iltapäivällä sekä ottaa rennosti ja viettää ”hämäränhyssyä”. Tunnelma on päinvastainen kuin kesän valoisina päivinä ja iltoina, jolloin on tarve saada koko ajan jotain aikaan. Nyt voi hyvällä mielellä ladata akkuja luovasti laiskotellen ;) Autoilijalle märkä ja pimeä syksy on hankalaa aikaa, sillä yllättävän moni jalankulkija kuvittelee omaavansa synnyinlahjana heijastavan pinnan eikä näin ollen koe tarvitsevansa heijastinta. Tällaisia kuolemattomia yksilöitä poukkoilee liikenteen seassa luvattoman paljon. Sekä aamun että illan ruuhkaliikenteessä joutuu usein pinnistelemään refleksit herkkinä, että ehtisi jarruttaa en