Elämänmenoa ja elämän tarkoitus

Nuorimmaisemme lähti eilen toiselta viikonloppulomaltaan takaisin Suomen valtion palvelukseen – armeijan harmaat kutsuivat eikä sitä kutsua voi vastustaa. Tammikuun alussa uusien alokkaiden astuessa palvelukseen erään kaupparyhmittymän marketit mainostivat televisiossa eräjäätelöitä (vai oliko se erä jäätelöitä?) euron kappale. Ajattelin tuolloin, että kyseinen tuote lienee liian kylmä varusmiehelle talviseen leiritoimintaan – ehkä sitten kesällä ;)

Mietin aamupuuroa syödessäni ajan kulumista. Vasta vähän aikaa sitten talo oli päivittäin täynnä elämää – puhetta, naurua, itkua, nahistelua, kiistelyä, riitelyä, askeleita. Nykyään niitä kuuluu harvakseltaan keskittyen lähinnä viikonloppuihin, vaikkei välttämättä jokaiseen. Iltaisin niistä huolen pitää lähinnä vielä kotona asuva tytär sekä televisio silloin, kun se on auki.

Puurolautasen tyhjentymisen myötä huomasin pohtivani ihmiselämää. Mikä merkitys pienellä maapallolla asukkaineen on, jos asiaa tarkastellaan maailmankaikkeuden mittakaavassa? Onko sillä lopulta suurtakaan väliä, syönkö puuroa vai suklaata, pukeudunko siniseen vai punaiseen asuun, käyttäydynkö fiksusti kauppareissuilla vai haistatanko kaikille pitkät, tai pärisenkö kahvilassa kahvimukiini vai juonko kahvini sivistyneesti? Kun aikani koittaa, evätäänkö pääsyni taivaaseen (tai johonkin toiseen ulottuvuuteen) huonon käytöksen vuoksi? Ilmoittaako Pyhä Pietari, että joudun takariviin, kun en osannut käyttäytyä ja huomioida muita elinaikanani, vai saanko paikan VIP-katsomosta, kun olin maanpäällisessä elämässäni niin fiksu ja filmaattinen?

Muutaman sadan vuoden päästä kukaan ei muista nykysukupolvea. Joistakin sen edustajista saattaa tosin olla maininta historian kirjoissa. Mutta lukeeko niitä kukaan – koululaiset, alan harrastajat, historiantutkijat? Ehkä kirjoja ei tuolloin enää paineta? Ehkä tulevaisuudessa kaikki tieto ajetaan bitteinä bittiavaruuteen. Sitten, jos joku suuressa viisaudessaan päättää tuhota ne bitit tietojärjestelmineen, maapallo asukkaineen palautuu takaisin pimeälle keskiajalle... Ja kaikki alkaa jälleen alusta.

Ehkä Jumala (tai millä nimellä tätä universaalia voimaa kutsutaankaan) järjestelee jossain ulottuvuudessa meitä ihmisiä kuin tinasotilaita ja miettii samalla, että missä päin maapalloa nyt sodittaisiin ja minne voisi järjestää maanjäristyksen tai lumivyöryn… Sillä me ihmiset emme opi. Eihän ilmaston lämpeneminenkään ole totta – keksitty juttu. Kyllä Yhdysvaltain presidentti tietää ;D

Tammikuu alkaa kääntyä lopuilleen ja valoisa aika pitenee – mennään kevättä kohti :)

Talvista, mutta lisää lunta kaivataan :)