Pennun elämää - ja elämää sen kanssa :)
Viikko viikolta elämä kasvavan koiranpennun kanssa alkaa tuntua
helpommalta. Vielä viime viikolla laskin pennun kynsien tekemiä naarmuja sekä terävien
pentuhampaiden jälkiä käsivarsistani ja sormistani. Nyt niistä on jäljellä enää
hennon punaiset arvet, jotka haalistuvat kesän mittaan. Toivon, ettei niitä
tule enää lisää – ainakaan kovin monta. Pentu näet haluaa pallon heti ja kärsimättömyydessään
se yrittää ottaa pallon kädestä, jos et ole nopea.
Aamuisin, ”hyvin” nukutun yön jälkeen pentu tervehtii meitä iloisesti
nuolemalla, mutta muutaman nuolaisun jälkeen hampaat tulevat vielä mukaan
tervehdykseen. Pennun leikkiessä erityisesti tyttäreni nilkat sekä fiksumman
puoliskoni varpaat ovat mieluisia kohteita sen hampaille. Itse koin päässeeni heitä
vähemmällä, kunnes tarkkanäköinen puoliskoni huomasi pienet mustelmat pohkeissani.
Ne olivat pennun hampaiden aikaansaamia jälkiä, yrityksiä saada emäntä kanssaan
leikkimään.
Miettiessäni aikaa viikkoja taaksepäin huomaan pennun kuitenkin rauhoittuneen
(vai liekö toiveajattelua?). Se tietää pääpiirteissään, mitä saa tehdä ja mitä
ei. Vaikka se onkin itsepäinen ja protestoi välillä kieltoja haukkumalla, se tottelee
kuitenkin päivä päivältä yhä paremmin. Lauman koossa pitäminen on sillä niin
verissä, että se itkee joka kerta surkeasti, kun joku perheestämme lähtee
töihin, kauppaan tai jonnekin, minne se ei pääse mukaan. Perheen jäsenen
palaaminen on sille aina yhtä iloinen tapahtuma.
Eilinen päivä oli pennulle todella ”raskas”, sillä vahdittavia oli
niin paljon, ettei se ehtinyt ottamaan päiväunia. Pihalla oli niin monta
ihmistä eri touhuissa, että juostessaan toisen luota toisen luo se oli
liikkeessä jatkuvasti, ja illalla väsytti. Niinpä se nukkuikin koko yön miltei
keskeytyksettä eikä noteerannut aikaisin töihin lähtenyttä ahkerampaa
puoliskoani normaaliin tapaan pallon ja vetonarun viemisellä aamukahviaan
nauttivan isännän jalkoihin. Se nukkui puhelimeni hälytykseen asti –
harvinaista herkkua allekirjoittaneelle :)
Lenkillä pentu on ottanut tehtäväkseen pitää porukan koossa. Tyttäreni pitäessä kovempaa vauhtia kuin me keski-ikäiset maiseman ihailijat se
tekee vähintään kaksinkertaisen lenkin juostessaan ensimmäisen ja viimeisen kulkijan
väliä. Pennun kasvaessa ovat myös lenkit pidentyneet – se nauttii metsässä
kulkemisesta, kuten mekin. Aamuauringon paisteessa lentävät pikkuperhoset ovat
mielenkiintoisia. Niistä jää usein jokunen leikkisän pennun tassun alle, mutta
suurin osa ehtii alta pois. Äänekkäästi pörisevät kimalaiset kiinnostavat myös,
mutta niitä se ei ole vielä saanut kiinni – onneksi. Eri lintujen äänet
metsässä ja pihassa saavat sen pysähtymään. Korvat pystyssä ja pää kallellaan
se kuuntelee ja opettelee samalla, mitkä äänet kuuluvat luontaisina sen elinympäristöön.
Pennussa on myös puutarhurin vikaa, mutta se on selkeästi käsittänyt
puutarhanhoidon väärin. Se katkoo järjestelmällisesti kukat niistä harvoista
kukkapenkeistä, joita pihassamme vielä on. Olen huomannut sen tekevän sitä
kiusallaan. Kieltäessäni sitä se katsoo minua alta kulmiensa ja odottaa, että
menen kauemmaksi. Sen jälkeen se ottaa vauhtia ja hyppää penkkiin sekä repii
hampaillaan niin monta kukkaa ja lehteä kuin ehtii ennen kuin pääsen hätiin.
Tässä on jälleen yksi hyvä syy karsia kukkapenkkejä pihastamme. Kunhan vain sammal
valtaisi vielä nurmikon, että pääsisimme ruohon leikkuusta ;)
Kunhan pennun hampaat vaihtuvat ja ikä rauhoittaa sitä, meillä on
oivallinen vahtikoira talossa – sekä rakastettu perheenjäsen :)
Kuulin menneellä viikolla, että kookosöljyllä on luontaisesti kuuden
suuruinen suojakerroin. Niinpä päätin levittää iholleni ulkotöihin ja lenkille
kylmäpuristettua luomukookosöljyä, sillä onnekseni en ole kovin herkkä palamaan auringossa ja kuuden suojakerroin riittää minulle kotimaassa mainiosti. Olen hurahtanut myös erilaisiin vihreisiin teelajeihin, jotka maustan usein teelusikallisella kyseistä kookosöljyä. Maustan sillä myös kahvimukilliseni erityisesti silloin, jos kahvihetkeen ei kuulu suklaapalaa. Kuulin myös, että samainen tuote hillitsee tulehduksia
ja jotkut käyttävät sitä suun huuhteluun – hampaiden pesun lisäksi oletan. Olen
kokeillut sitä vajaan viikon suussani noin kaksikymmentä vuotta ärtyilleen
hammasimplantin kroonisen tulehduksen taltuttamiseksi. Auttaako se? Ken elää,
hän näkee :) Kerron mahdolliset tulokset tästä kokeilusta, kun ja jos niitä ilmenee.
Juhannus on tänäkin vuonna ja teemme tavoillemme uskollisina juhannussaunaan
vastat, vaikka kalenterissa kuu on täydellisen musta – se ei siis ehdi vielä
nousevaksi. Katsotaan, miten koivun lehdet reagoivat siihen :)
Oikein mukavaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille!
Muurahaiskuiskaaja ;D |
Kommentit
Lähetä kommentti