Arvaamattomia ajatuksia

Luin sunnuntain lehdestä, että erään historioitsijan (Yunal Noah Harar) mukaan maanviljelys oli ihmiskunnan suurin virhe. Niinkö? Alakoulun historian tunnilla opetettiin ja opetetaan luultavasti yhä edelleen, että maanviljelyksen synty oli edellytys korkeakulttuurien synnylle.  Maanviljelys oli metsästystä ja keräilyä tuottavampaa – ihmiselle   jäi aikaa miettiä  ja pohtia sekä kehitellä erilaisia työtä helpottavia keksintöjä. Historioitsijan mukaan maanviljelys yksipuolisti ihmisten ruokavalion, lisäsi työnteon määrää ja terveysongelmia sekä altisti kulkutaudeille. Sen lisäksi maanviljelysväestö kärsi metsästäjiä enemmän epätasa-arvosta ja riistosta. Totta sekin. Ilman maanviljelystä tuskin eläisimme niin mukavasti kuin nyt elämme – ei olisi tiedettä, kulttuuria eikä yhteiskuntaa.  Keräisimme henkemme pitimiksi tähän aikaan vuodesta ahkerasti marjoja ja sieniä sekä metsästäisimme – kuten osa meistä tekee nytkin, mutta lähinnä harrastuksena. Emme löhöilisi sohvalla katsomassa te

Suomalaisten omalaatuisuus tai ainutlaatuisuus – ihan miten sen itse kukin haluaa määritellä – on nyt todistettu tieteellisesti. Geeniperimämme on aivan omanlaisensa poiketen eurooppalaisesta ja aasialaisesta. Enää meidän ei tarvitse selitellä, miksi emme hallitse small talkia tai miksi viihdymme erämaassa, missä ei ole muita elollisia kymmenien tai satojen kilometrien säteellä (metsän eläimiä lukuun ottamatta). En olekaan kummallinen, jos minulle riittää kerran viikossa tapahtuva kohtaaminen naapurin kanssa tai jos en nauti päivittäisestä kanssakäymisestä vieraiden ihmisten kanssa. Me nyt vain olemme sellaisia, omalaatuisia, omasta rauhasta nauttivia, harvapuheisia, hitaasti lämpeneviä tai käynnistyviä, mutta pääsääntöisesti ystävällisiä – me suomalaiset. Tätä suomalaisuutta kuvaa mielestäni Jorma Eton runo Suomalainen (löytyy googlaamalla), jonka Veikko Sinisalo esitti aikoinaan todella mainiosti. Nykyajan kansainvälistyvään ilmapiiriin tämä runo ei tosin enää kaikilta osin vältt

Koulut alkavat, sateet lisääntyvät ja sää viilenee. Vuodenajat vaihtuvat eikä siinä auta minkään valtakunnan aurinkotanssit. Sään viilenemisen myötä myös eriasteiset flunssat nenän valumisineen ja kurkkukipuineen astuvat kuvaan mukaan. Tyttäreni valitti viikonloppuna kurkkukipua ja muutaman kurkkutabletin jälkeen turvauduimme vanhaan ja hyväksi koettuun konstiin – suolavedellä kurlaamiseen. Kiehuvan kuumaan veteen (noin 1 dl) liuotetaan 1-2 teelusikallista (tai niin paljon kuin sitä vain liukenee) hienoa merisuolaa (tai ruokasuolaa, kunhan se vain on suolaa) sekä liuoksen jäähdyttyä kurlataan kurkku eikä huuhdella sitä sen jälkeen. Kuumaan veteen siksi, että suola liukenee siihen nopeammin kuin kylmään. Pahaahan se on, mutta tehokasta – muutaman kurlauskerran jälkeen kurkku yleensä paranee. Desilitra kerralla riittää, sillä enempää ei pysty kurlaamaan. Angiinaan tosin suosittelen hakemaan hoidon lääkäristä. Tyttäreni yökki kurlatessaan, mutta muisti lapsena hoetun Muumimamman sa

Olen viettänyt kuluneen reilun viikon enemmän tai vähemmän tietokoneen ääressä kirjoittaen viimeisiä lukuja viidenteen Pirre-kirjaan. Tänään se sitten loppuu – käsikirjoitus. Kirjoitan viimeisen sivun kirjan viimeiseen lukuun. Tänään se sitten alkaa – käsikirjoituksen editointi eli suomeksi sanottuna sen muokkaaminen. Kirjahyllyssä odottaa lukematon Agatha Christien dekkari sekä kolme nostalgista 1940-luvulla kirjoitettua (ja painettua) Eeva-kirjaa, jotka ostin kirpputorilta kesälomamatkallamme – puhumattakaan muista lukemista odottavista kirjoista. Tämä muokkausprojekti on vain ensin hoidettava pois alta… Aamulla intensiivinen kirjoitustyö karvasteli kuitenkin silmiä. Niinpä kaivoin pakastimen ylähyllyltä silmien viilentämiseen ja rauhoittamiseen joskus vuosia sitten hankkimani pellavansiemenpussin (silmien muotoon ommellun), jonka asetin silmilleni kymmeneksi minuutiksi. Se tekikin hyvää – silmäni olivat kuin uudet (likinäköisyys pysyi tosin ennallaan ;)). Vanhin poikamme

Elokuun ensimmäinen – vielä kesää, mutta jo aavistus syksyä. Ilmassa on hienoinen syksyn tuoksu ja aamuinen kaste nurmikolla ja kasveissa on jo vahvaa. Auringon lämpö kuivattaa sen kuitenkin päivän mittaan, jos aurinko vain suvaitsee tulla esiin pilvien takaa. Päivä päivältä se jää kuitenkin alemmaksi horisonttiin ja antaa aiheen sytyttää iltaisin kynttilöitä sisälle ja ulos valaisemaan aluksi hämärää ja lopulta pimeää, syksyistä maisemaa. Lähipellolla toisilleen huutavat kurjet harjoittelevat jo tulevaa muuttomatkaa ja korpit raakkuvat polun varren metsässä. Pikkulinnut ovat saaneet jo poikasensa lentoon ja emot sirkuttavat vielä pihan pensaissa jälkikasvulleen ohjeita, kunnes piha ja tien varren puut lopulta hiljenevät. Muuttolinnut valmistautuvat muuttomatkaan kerääntymällä alati kasvaviin parviin ja kotimaahan jäävät yksilöt alkavat varautua tulevaan talveen. Liikkeiden mainoslehtiset täyttyvät koulurepuista, kynistä, vihkoista, kansioista, lukuvuosikalentereista, tablet