Hamsteri

Hamsteri on nykysuomen sivistyssanakirjan mukaan myyriin kuuluva jyrsijä, eräs ruokaa varastoiva keskieurooppalainen laji sekä kuvailevana sanana rohmu(ri) ja verbi hamstrata tarkoittaa rohmuta.

Hyvin kuvaavaa, kun ajatellaan nykyihmisten hamstraamista, ostamista ja hankkimista pahan päivän varalle. Tunnistan tuon hamstraamisen itsessäni sekä lähimmäisissäni – joissakin vahvempana kuin toisissa. Se on kuulemma evoluution luoma ominaisuus ajalta, jolloin ihminen keräili ruokaa luonnosta. Tuolloin oli pakko kerätä varastoon, pahan päivän varalle, kuten esimerkiksi orava tekee.

Aloin raivaamaan hamsterivarastojani viikonloppuna tuskastuttuani jälleen kerran alakerran työtilaan ja sinne kertyneeseen tavaramäärään. Sain sopivasti loppuviikolla vapautuneen myyntipaikan itsepalvelukirpputorilta, joten vietin kuluneen viikonlopun vapaa-aikani penkoen työtilaan vuosien mittaan kertyneitä lankoja, kankaita ja erilaisia käsityötarvikkeita. Vanhimmat varastoimani langat olivat peräisin 1980-luvulta – ajalta, jolloin Hyvinkäällä oli vielä villatehdas, ja ajalta, jolloin lankavyyhden hintalappu oli merkitty vyötteeseen markkoina. Pyöritellessäni lankavyyhtejä sekä vyyhtien kerittyjä loppuja muistin tarkasti, mitä ja kenelle olin mistäkin langasta neulonut. Muistin myös, missä olin tuolloin asunut ja mistä olin kyseisen langan ostanut. Harkitsin hetken näiden nostalgisten lankojen säästämistä, mutta vain hetken. Kovetin sentimentaalisen minäni ja lastasin kyseiset langat pussiin tsempaten samalla itseäni ajattelemalla, miten siisti ja hyvässä järjestyksessä työtilani olisi tämän operaation jälkeen.

Tämän työtilaani tekemän ristiretken seurauksena löysin myös sellaisia tavaroita, joiden säilytyspaikkaa olin pohtinut sekä sellaisia, joita en muistanut omistavanikaan. Opiskeluaikana tekemäni villakangastakki, johon olin korkeimman omakätisesti kutonut kankaan, löytyi korin pohjalta, minne oli haudannut sen vanhojen farkkujen alle, sillä en ollut tekemääni takkiin tyytyväinen. Kaivettuani takin olinpaikastaan se oli ruttuinen kuin rupikonna, joten laitoin sen porraskaiteelle oikenemaan. Ehkä laitan sen riippumaan hengariin ja vien sen muiden talvitakkien seuraan – karanteeniaika on ohi ja hyväksyn sen takiksi muiden takkien joukkoon.

Samanlaista raivaustyötä olen tehnyt myös vaatehuoneessa keväisin ja syksyisin jo usean vuoden ajan. Siellä on tosin vielä paljon raivattavaa, sillä hamsterin on vaikea luopua mistään käyttökelpoisesta – entä jos tarvitsenkin sitä heti seuraavana päivänä tai ensi viikolla tai vuoden päästä. Etenen siis pienin askelin ja kannustan itseäni sillä, että olen kuitenkin jo aloittanut raivaustyön. Joskus tosin on käynyt niin, että luovuttuani jostain olisin tarvinnutkin sitä jonkin ajan päästä. Kuitenkin huomattavasti useammin käy niin, etten tarvitse kyseistä vaatekappaletta tai tavaraa – se unohtuu ja olo on kevyempi ilman turhan tavaran omistamisen painolastia. Itse asiassa on helpottavaa löytää etsimänsä vaate tai tavara vaivattomasti, kunhan muistaa olla sortumatta hankkimaan luopumansa tilalle mitään korvaavaa. Elämässä täytyy ottaa riskejä – jatkan siis riskinottoa alakerran työtilan siivouksen merkeissä ja kevään tullen vaatehuoneessa :)

Liuku lauku laskiaista ja iloista ystävänpäivää :)

Lankoja vuosikymmenten takaa.