Paluu viime kesään

Löysin tämän kirjoituksen luonnosteni joukosta ja se palautti ajatukseni viime kesään. Julkaisen sen nyt blogissani ylimääräisenä muistona edelliskesältä. Se toimii myös muistutuksena, että kevät ja kesä koittavat lopulta joka vuosi riippumatta tällä hetkellä vallitsevasta talvisesta säästä.

…

Tänään oli normaalia erikoisempi aamu – vanhin pojistamme astui armeijan harmaisiin. Armeijan asut eivät kuitenkaan ole enää menneiden vuosien tapaan harmaita – loma-asukin on maastokuvioinen ja pojat sanovat sitä kurkkusalaatiksi. Pojan kaveri kävi hakemassa hänet aamukahdeksalta ja heippojen jälkeen talo oli kahta vanhempaa jälkikasvua vajaa nuorimman koisatessa vapaapäivästään nauttien vielä sängyssään.

Nousin aamulla ylös heti kuuden jälkeen, sillä tyttäreni oli lähdössä aamukahdeksan linja-autolla kesäloman viettoon Pohjanmaalle mummolaan. Hänen aamupalakeskustelunsa koski synnytyksen jälkeistä psykoosia. Keskustelu kyseisestä aiheesta ei oikein napannut useastakaan eri syystä. Ensiksi en ole kovin virkeä keskustelija heti aamutuimaan ja keskustelen aamuisin mieluiten omien ajatusteni kanssa useamman tunnin ajan ylösnousun jälkeen. Toiseksi aihe ei iskenyt tulta omakohtaisten kokemusten puuttumisen vuoksi eikä se kolmanneksi ollut muutoinkaan sellainen, josta olisin tarinoinut heti ylösnousun jälkeen. Mainittakoon tässä vaiheessa selvennyksenä, että tyttäreni on lievästi autistinen, minkä vuoksi keskustelujemme aiheet eivät ole aina niitä perinteisimpiä äiti-tytär-aiheita.

Menneinä vuosina ei ollut tavatonta, että tyttäreni toi perheen yhteisiin ruokapöytäkeskusteluihin mm. aiheita ihmisen anatomiasta ja lisääntymisestä. Tämä oli yleistä erityisesti kouluvuosina, jolloin kyseisiä aiheita käsiteltiin biologian ja terveystiedon tunneilla. Ne aiheet ovat kuitenkin jääneet jo taakse – onneksi ja toistaiseksi – mutta muita mielenkiintoisia aiheita on tullut tilalle. Elämmekin lähes päivittäin jännityksessä odottaen, mikä aihe ryydittää kulloistakin ruokailu- tai kahvihetkeämme.

Kielto sopivista ja sopimattomista keskustelun aiheista ruokailutilanteessa ei ole kantanut hedelmää, sillä tyttäremme on mestari kiertämään kiellot ja palaamaan aloittamaansa aiheeseen kuin varkain. Uhkaus ruokapöydästä poistamisesta tehoaa yleensä, mutta usein ruokahetken tunnelma on siinä vaiheessa jo menetetty. Se etu näistä keskusteluista on tosin ollut, ettei vastaan ole tullut vielä aihetta, josta en punastumatta pystyisi keskustelemaan – kiitos ennakkoluulottoman ja suorapuheisen tyttäreni.

Minulle kerrottiin vuosia sitten, että tällaisten erityisten nuorten murrosikä on kymmenen kertaa haasteellisempi kuin tavanomaisten nuorten, mutta samalla taisi jäädä kertomatta, että se myös kestäisi kymmenkertaisesti. Meillä on menossa jo kahdeksas vuosi eikä loppua ole näkyvissä.

Nyt minulla on mahdollisuus hyödyntää nämä muutamat päivät, jotka tyttäreni on mummolassa, keskittyen omiin projekteihini (tai olla keskittymättä) ja nauttia hiljaisuudesta gramofonin tauottua hetkeksi – unohtamatta kuitenkaan kesästä kotona nauttivan perheenäidin ja aviopuolison tehtäviä kodin hengettärenä ;)

Aurinkoisin miettein aurinkoisesta päivästä nauttien – ja samaa muillekin toivottaen J

…

Yhä aurinkoisin miettein helmikuisen talvisesta säästä nauttien J

Kesä - ja kovakuoriaisia :)