Arvaamattomia ajatuksia

Asioiden selvittämiseksi sanotaan, että nostetaan kissa pöydälle. Meillä nousi pöydälle kissan sijasta koira – ihan itse ja luvattomasti. Ajoin perjantaina kotiin tultuani auton talliin ja kävellessäni tallista kohti ulko-ovea huomasin miltei seitsenkuisen koiranpentumme kasvot keittiön ikkunassa. Menin ikkunan eteen ja katsoin sisälle varmistaakseni, että näin oikein. Se katseli minua ruokapöydältä vakaan rauhallisesti kuin sanoen: ”Tulithan sinä. On tässä jo odotettukin – vesikannu ja minä.”  Kävelin ulko-ovelle ainoana ajatuksenani toive, ettei pentu hypätessään pöydältä pudottaisi lasista, puolillaan vettä olevaa vesikannua lattialle. Tyttäreltämme oli jäänyt aamupalan jälkeen tuoli sopivasti pöydän eteen. Käyttämällä tuolia portaana se kiipesi pöydälle ja hoiti vahdin virkaa pöydällä istuen – olihan siitä hyvä näköala pihaan ja tielle. Kokonsa puolesta pentu ylettää useimmille pöytätasoille sekä hypättyään tassujensa varaan myös korkeammalle. Ennen kuin havahduimme asia...

Luulen jalkojeni juurtuneen kirjoituspöydän eteen (kirjoitan seisaaltaan) ja sormieni sammaloituneen tietokoneen näppäimille. Koko sateisen kesän ja alkaneen syksyn olen oikolukenut julkaisemiani Pirre-kirjoja. Miksi ihmeessä? Noin puoli vuotta sitten aloin leikkiä ajatuksella julkaista Pirret kovakantisina. Kypsyttelin ajatusta kevääseen ja tein lopullisen päätöksen löydettyäni tyttäreni hyllystä viimeisimmän eli viidennen Pirren kannet hiirenkorvilla repussa kuljetuksen jäljiltä. Suunnittelin kannet uudelleen. Pidin peruskuvat kutakuinkin ennallaan, mutta toin niihin lisää tarinan elementtejä. Ajatukseni oli alun perin kysyä menneiltä vuosilta tuttua graafikkoa joko antamaan vinkkejä kansien suunnitteluun tai jopa suunnittelemaan kannet kokonaan uudelleen. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan saanut tuulta siipiensä alle syystä, jota en vieläkään tiedä – ehkä sitä ei ollut tarkoitettu onnistumaan. (Mahtoikohan aktiivinen kotitonttumme olla tässäkin asiassa taustavaikuttajana.) To...

Olen viimeisen viikon aikana nauttinut useita litroja itse sekoittamaani inkivääri-kuusenkerkkä-yrttiteetä (ja alan ymmärtää, miltä muumeista tuntui, kun he nauttivat havunneulasia ennen vetäytymistään talviunille). Onnistuin saamaan pitkästä aikaa flunssan, joka oli koko viime viikon tulossa, muttei kuitenkaan tullut. Nyt se alkaa olla vihdoin menossa, mutta jos se on menossa yhtä kauan kuin oli tulossa, aikaa vierähtää vielä alkamassa oleva viikko ennen kuin olen ennallani. Ehkäpä teekuurini kuitenkin esti tautia iskemästä täydellä tehollaan. Olin kuluneena viikonloppuna katsomassa muotinäytöstä. Näytöksestä jäi mieleeni kolme asiaa, joista ensimmäisenä mainittakoon, että punainen on syksyn hittiväri. Punainen, erityisesti kirkkaan punainen, esiintyi mallien päällä erilaisina variaatioina sekä sisä- että ulkovaatetuksessa. Punaisen eri sävyistä (pinkistä luumunpunaiseen) jokainen löytää kuitenkin halutessaan itselleen sopivan sävyn ja jouluna olemme muodin huipulla. Myös eri vär...

Aamu oli sumuinen. Pihan nurmikko oli märkää yökasteesta lähtiessäni koiran kanssa lenkille. Kasvustoon tiivistyneestä kosteudesta johtuen hämähäkkien verkot näkyivät selvästi. Tien varren heinikon, metsän varvikon ja puiden oksiston asujaimisto oli runsas.  Risukasoihin ja puiden taimiin kudotut  kerrostalot   muodostivat metsän aluskasvillisuuteen hämähäkkien kyliä, joita metsä oli täynnä. En uskaltanut poiketa polulta, etten olisi rikkonut näitä taitavasti kudottuja rakennelmia, joita oli joka paikassa polun vierellä. Metsässä kulkija näkee todellisuudessa vain pienen osan siitä, mitä metsä kätkee sisäänsä. Vaikka kuljen metsässä päivittäin, löydän sieltä melkein joka kerta jotakin, mitä en ole aikaisemmin huomannut. Keskittyminen hetkeen lienee se juttu, jonka lapset ja eläimet osaavat. Ehkä me aikuiset olemme sen jossain vaiheessa unohtaneet… Sen taidon voi kuitenkin opetella uudestaan. Loppukesän aurinko lämmitti vielä terassin pöydän ääressä istujia. Keskust...

Syön usein palan suklaata kahvin kaverina. Iän myötä makean himo on kuitenkin laantunut ja suklaalevyt ja -patukat säilyvät kaapissa kohtuullisen ajan. Valitsenkin usein suklaan sijaan salmiakin – se ei tosin maistu kahvin kanssa. (Onneksi olen saanut perintönä alhaisen verenpaineen.) Kuluneen viikonlopun aikana valintani sai vahvistusta, kun fiksumpi puoliskoni kysyi, tiedänkö suklaa-allergian aiheuttajan. Vastasimme kuopuksen kanssa samoin – kaakaosta, mistäpä muusta. Vastauksemme oli kuitenkin väärä, sillä allergia johtuu kuulemma yleensä torakan jäänteistä… Niin juuri – torakoista. Maapallolla ei liene sellaista kolkkaa, missä ei ole hyönteisiä. Niissä laitoksissa, joissa kaakaopapuja käsitellään, on hyvin todennäköisesti torakoita. En ole allerginen suklaalle – siedän siis torakoita. En usko lisääväni suklaan syöntiä, vaikka tumman suklaan on todettu olevan terveellistä. Ne antioksidantit… Onkohan torakoissa antioksidantteja? Mainitsin alkukesästä kokeilevani kookosöljyä hamm...

Sade ropisee kirjoituspöytäni äärestä näkyviin pensaisiin. Lehdet ovat täynnä kimaltavia sadepisaroita ja niitä tippuu jatkuvasti lisää – osa valuu maahan ja antaa tilaa uusille tulijoille. On elokuu, viimeinen kesän kuukausista. Koulut alkavat ja moni on jo palannut lomalta työnsä ääreen, mutta joillakin loma on vasta edessä. Kesä on ollut sateinen ja hellepäivien lukumäärä on jäänyt keskimääräistä pienemmäksi  – yksi kesän  keskustelujen kestoaiheista. Useita se harmittaa, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joita asia ei liikuta sanottavammin. Itse kuulun jälkimmäisten joukkoon. Olen tyytyväinen, jos kesällä sekä sataa että paistaa, eikä lämpötilan tarvitse kivuta juuri yli kahdenkymmenen. Nykyisen kaltaiset lähes jatkuvat sadekuurot rasittavat kuitenkin marjan- ja maanviljelijöitä, joiden elinkeino on riippuvainen luonnonolosuhteista. Kohtuullinen määrä kesän lämpöä ja D-vitamiinia sekä marjaenergiaa varustaa meidät pohjoismaalaiset syksyyn ja talveen sekä auttaa jaksamaa...

Katsoin eilen Havukka-ahon ajattelijan Ylen kanavalta enkä voinut olla ihastelematta Konsta Pylkkäsen tapaa löytää pohtimisen aihetta asioista, joita toiset eivät vaivautuneet miettimään. Seurasin tämän korpifilosofin mietteitä ensimmäisen kerran jo lapsena, kun sarja tuli televisiosta 1970-luvulla. Veikko Huovisen vuonna 1952 luoma hahmo pohti sinisiä ajatuksiaan jo 1960-luvulla kuunnelmissa ja samaisesta ajattelijasta ohjattiin tv-sarja MTV3:lle vuonna 1971. Nyt sunnuntaisin nähtävä kolmiosainen sarja on tehty alun perin elokuvaksi vuonna 2010. Siinä Konsta Pylkkänen on vaihtunut Lauri Leinosta Kai Lehtiseksi – mainioita tulkitsijoita molemmat. En voinut välttyä ajatukselta, että Havukka-ahon ajattelijan pohtimat välikädet olisivat todella näppärät. Ne voisivat neuloa tai tehdä muita rutiininomaisia tehtäviä, kun varsinaiset kädet suorittavat vaativampia töitä. En vain ole koskaan nähnyt sellaisia kenelläkään – kenties tekoäly tarjoaisi ratkaisun asiaan. Tekoälyn suunnitellaan...