Arvaamattomia ajatuksia

Huomaan lipsuvani yhä enemmän ja enemmän viikoittaisista blogikirjoituksistani. Elämää on kuitenkin myös blogin ulkopuolella eikä se mene aina käsikirjoituksen mukaan. Viimeisimmän Pirren käsikirjoitus pitää myös kiireisenä, sillä olen päättänyt, että se julkaistaan tämän vuoden aikana. Muutama mielenkiintoinen asia herätti kuitenkin huomioni ja jaan ne tässä. Kirjoitin tässä blogissani pari vuotta sitten vanhoista, jo syödyistä purukumeista. Pyörittelin tuolloin ajatusta kestopurukumista purukumijätteen vähentämiseksi. Monikaan meistä ei tule ajatelleeksi, että maapallolla käytetään vuosittain noin 20 miljardia euroa purukumiin – tuotteeseen, joka heitetään lyhyen käytön jälkeen pois ja usein luontoon. Brittiläinen, yhden naisen idean pohjalta perustettu yritys, Gumdrop, on kuitenkin kehittänyt ajatusta huomattavasti pidemmälle. Se on tuonut katujen varteen käytetyille purukumeille tarkoitetut, ympäristöstä hyvin erottuvat, pinkit keräilyastiat, joihin käytetyn purukumin voi p...

Se oli kaunis keitin. Musta vastuspuomi kulki kaarevana hyvin muotoillun lasipannun ja mattapintaisen suodatinsuppilon yli. Pannu oli vakaa eikä kaadettaessa valuttanut kahvia pöydälle edes pannun ollessa täynnä. Sen kansi oli tukeva ja pysyi hyvin paikoillaan. Pyöreä ja korkea vesisäiliö oli irrotettava. Se oli kätevä täyttää vesikraanan alla eikä täyttämiseen tarvinnut erillistä kannua. Neljäsosalitran välein jaoteltu asteikko erottui selkeästi ja silmiä hivellen läpinäkyvästä säiliöstä, sillä puolessa vuodessa numerot eivät ehtineet kulua himmeiksi. Pesimme keittimen osat hellävaraisesti käsin ehkäistäksemme suodattimen mattapinnan tai säiliön numeroiden kulumista. Pannun tosin pesimme joskus koneessa kantta lukuun ottamatta, mutta vain silloin tällöin. Mikään ei kuitenkaan auttanut – keittimet eivät viihtyneet luonamme. Ne sanoivat yhteistyösopimuksen irti m elko tasaisesti   puolen vuoden välein – kaikki neljä. Lopulta meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää haike...

Tiistai 27.3.2018 Rakas päiväkirja, isäntäväkeni sai mestari-idean – minut piti steriloida! Nyt oli kuulemma toimenpiteeseen sopiva aika – ei ollut vielä kurakelejä ja edellisestä juoksusta oli kulunut tarpeeksi aikaa. Miten niin? Juoksinhan eilenkin – pihalla ja lenkillä. Niinpä matkustin noin viikko sitten emäntäni kyydissä eläinlääkäriin. En niin perusta automatkailusta ja huono olo yllätti minut juuri ennen eläinlääkärin pihaa. Oksensin etuistuimen ja jalkatilan lisäksi hihnani sekä emännän rukkaset. Autossa ei ollut talouspaperia, joten emäntä puhdisti hihnan eläinlääkärin vessassa sekä auton ja rukkasensa palattuamme kotipihan lumihangessa. Onneksi en ollut syönyt sinä aamuna, joten emäntä pääsi hieman vähemmällä siivoamisella. Eläinlääkäristä en muista juuri mitään. Emäntä poistui jossain vaiheessa ja, kun hän tuli hakemaan minua, olin häkissä. Voitteko kuvitella! Lepäilin kotimatkalla auton takapenkillä enkä olisi kotiin päästyämme halunnut tulla sieltä pois. Sattui v...

Kevään valo on kirkasta – se särkee silmiä ja pakottaa tarttumaan aurinkolaseihin. Kirjoittaessani työhuoneeni ikkunan ääressä minun on suljettava rullaverho osittain, ettei lumen pinnasta heijastuva valo häikäise ja aiheuta migreeniä. Sääli, sillä kevättalvinen luonto on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin valoa läpäisemätön rullaverho. Tietokoneella on kuitenkin hankala työskennellä aurinkolasit silmillä. Edes pilvinen sää ei lannista auringon keväisiä säteitä. Huomenna on kevätpäiväntasaus ja kevään ensimmäinen päivä – menemme valoa kohti. Keväällä ja syksyllä matalalta paistava auringon valo on lahjomaton. Se paljastaa armottomasti kodin pinnoilla lepäävän pölyn, jota riittää, vaikka pinnat olisi pyyhitty hetki sitten. Pöly on katoamaton – se kiertää universumissa ikuisesti eikä siitä pääse koskaan eroon. Siivoojat ovat yksi ikuisuuden ammateista – kättensä jäljen näkee heti (jos joku ei sotke perässä). Lisäksi siivoamisesta tulee hyvä ja aikaansaava mieli. Huomasin sen vii...

Noin kuukausi sitten näin hesarissa jutun villasukkajuoksemisesta. Sama asia kiinnitti huomioni viime talvena Suomen Ladun Latu&Polku -lehdessä. Suomenniemen kärvistellessä pakkasen kourissa päätin kokeilla kyseistä juoksumuotoa. Se ei eroa normaalista juoksusta muutoin kuin, että lenkkareiden sijaan jalkaan vedetään villasukat – mieluummin vähintään kahdet. Itselläni oli tavallisten sukkien päällä kolmet – yhdet villapohjasukat sekä kahdet villasukat. Jutussa neuvottiin varmistamaan sukkien jalassa pysyminen ponkkarirenksuilla. Sijoitin kaksi renksua per sukka (jalka). Villasukkajuoksu muistuttaa kesäistä serkkuaan paljasjalkajuoksua – netissä käytetään myös nimitystä luomujuoksu. Yhtä kaikki suuntasin villasukissani koiran kanssa metsäautotielle, missä oli vajaan kymmenen sentin lumikerros auton jälkien päällä sekä pientareella ja raiteiden välissä hieman enemmän. Kovalla tiellä juokseminen saattaisi tuntua ikävältä jaloissa, mutta lumikerros pehmensi askellusta mukavasti. Pe...

Aurinko hellii Etelä-Suomen talvilomalaisia ja pakottaa ulkoilijan etsimään aurinkolasit pitkän pimeän jälkeen. Hanki on puhtaan valkoinen ja heijastaa tehokkaasti auringon säteet häikäisten kulkijan. Lisääntynyt valo virkistää mielen, mutta voi myös aiheuttaa migreeniin taipuvaiselle vihlovan päänsäryn. (Suo siellä, vetelä täällä sanoisi vanha kansa.) Jos katsoo tarkasti hangen valkeaa pintaa, siinä voi erottaa pieniä mustia pilkkuja, jotka saattavat hävitä äkkiä ja ilmestyä jälleen vähän matkan päähän. Ne ovat noin millimetrin kokoisia hyppyhäntäisiä. Jos niitä yrittää koskea, ne hyppäävät eri paikkaan, sillä niillä on peräpäässään pieni väkänen, joka sinkauttaa ne turvaan. Kuinkahan monta hyppyhäntäistä olenkaan syönyt elämäni aikana? Olin näet lapsena kova syömään lunta ja olenpa verestänyt niitä muistojani myös aikuisiällä. Kevään tulo herätti myös muurahaiset. Joitakin päiviä sitten perheemme nuori mies yllätti vessan lattialta toista kymmentä ei-toivottua vierasta. Muut...

Kuulin viikonloppuna tintin sirkuttavan ensimmäisen kerran tänä vuonna käyttäessäni koiraa aamulenkillä ja sama toistui tänä aamuna. Kevät lähestyy, vaikka vielä onkin talvista. Reilun kahden viikon päästä koittaa kuitenkin maaliskuu – kevään ensimmäinen kuukausi. Elämme odotettuja olympiahetkiä. Nykyään urheilu täyttää televisioruudun lähes päivittäin, joten urheilua seuraavan kaipuu tullee tyydytettyä. Jos maksuttomien kanavien tarjonta ei riitä, on mahdollista siirtyä maksullisille kanaville. Olympialaiset ovat kuitenkin arvokisat isolla A:lla. Itse tyydyn iltaisin nähtäviin päivän huippuhetkiin enkä vietä aikaani sohvalla katsoen urheilusuorituksia alusta loppuun. Viestit ovat kuitenkin poikkeus – ne ovat usein jännittäviä. Jos loppuratkaisut käyvät kuitenkin kohtuuttoman jännittäviksi, poistun toiseen huoneeseen ja tulen katsomaan loppuratkaisun uusintana. Olen vellihousu – tunnustan. Viime vuosina on tullut miltei maan tavaksi, että television eri kanavat näyttävät toist...